Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajien pienoishuonekilpailun
aihe 2016 oli SATU
eli miljöö tai tilannekohtaus jostain sadusta,
mittakaavassa 1:12.
Minä tein työni sadusta... Arvaakos kuvasta?
Työstä piti löytyä jotenkin käytettynä:
jäätelö/kahvitikku, villalankaa, kivi, nappi ja muovinen korkki
(maito-, mehu- tms. purkin korkki).
Lisäksi työssä piti olla yksi tai useampi hahmo.
Mukana myös pätkä tekstiä sadusta.
Työn maksimimitat enintään 35 x 25 x 25 cm.
Vähintään yhdeltä
sivulta avonainen.
Aiemmin olen aloittanut toteutusta viimeistään loppiaisena,
mutta tänä vuonna ei ideoita tahtonut syntyä
(ja Verkaranta-näyttely teetti töitä).
Päätin pysyä jossain pienessä työssä,
enkä lähtenyt annettuihin maksimikokoihin.
Samoin aiheen piti olla helppo!
Helpommin sanottu kuin tehty...
Selaisin taas Pinterestiä, googletin satuja
ja kahlasin lasteni vanhat kirjat.
Löysin Mummolasta minun/sisarusteni aikaisen
Punahilkka-lyhennelmäsadun ja siitä sopivasti susi-kuvan.
Punahilkka siis valikoitui
-viitasta tunnistaa sadun :)
Ennen pääsiäistä tein koekasauksen.
Kuusi on ostettu FinnAimolta tuunattavaksi.
Kori Tampereen markkinoilta Johanna Keroselta.
Sopiva Punahilkka löytynyt aiemmin kirppikseltä (Lego Scala).
Mihin piilotin vaaditut materiaalit?
Jäätelötikuista tein aidan pätkän taka-alalle,
muovinen korkki sai ympärilleen fimoa ja maalia -siitä tuli kanto,
villalanka ja kangasnappi muotoutuivat jätti kärpässieneksi,
kiviä liimasin polun varrelle.
Polun keramiikkapalat tein Taru Astikaisen kurssilla.
Paloja ehdin tehdä kurssilla niin vähän,
että ystävättäreni totesi niiden riittävän vain polkuun
-polku tuli ja jäi saman verran seuraavaan polkuun :)
Pienet kärpässienet ja tatin olen saanut joulukalenterivaihdoissa.
Lisäsin saumoihin ja sinne tänne maisemointipurua
ja sprayasin lopuksi hiuslakalla koko maaston.
Alusta on irtokarkkirasioiden kansi, vahvistettuna pahvilla
ja vielä toisella samanmoisella kannella.
Maaston muodoiksi laitoin pieniä styrokspalasia polun molemmin puolin,
mutta ostamani ruohotettupaperi ei oikein taipunut
ja meinasi rikkoutua liiman ja akryylimaalin pehmitettyä mutkia.
Ostamani kuusi oli liian korkea annettuun 25 cm,
joten pätkäisin juuresta liiat pois
ja niistä oksista tein rautalankojen välissä kiertämällä
nuo kaksi pientä kitukuusta
-jäi vielä seuraaviinkin kuusiin materiaalia.
Tässä maisemointi odottaa jo Punahilkkaa...
Viittansa Punahilkka sai tyttäreni vanhan Niisku-neiti t-paidan hihasta.
Juuri sopivasti rimpsuinen reuna.
Lego Scala nuket pysyvät seisoma-asennossa,
mutta joku tuki piti saada.
Käytin siis Erja Helanderin ideaa viime vuoden Suvijuhlista
eli laitoin rautalangan yhden jalkapöydän ympäri,
tökkäsin kengän ja pohjan läpi.
Lisäsin myös toiseen kenkään rautalangan pätkän
= naamioin ne kengän solkinauhoiksi.
Tässä kuivatellaan korin liimausta käteen,
jonka vahvistin vielä rautalangalla kahvan ja ranteen ympärille
= rannekorulla helmineen.
 |
| Tässä näkee "nilkkaremmit" ja "rannekorun" |
Valmiiksi tuli :)
Taas juuri viime metreillä...
Tässä esittelytekstini:
“Eräänä päivänä hänen äitinsä antoi hänelle herkkuja täynnä olevan korin
käsivarrelle vietäväksi isoäidille, joka oli sairaana.
Punahilkka lähti iloisena matkaan lainkaan aavistamatta,
että suuri, paha susi vaani häntä.”
Charles Perrault (1628 1703) on se sadunkertoja,
jonka on sanottu kirjoittaneen ensimmäisen version Punahilkasta.
Perraultin Punahilkkaa ei ole tarkoitettu vain lasten, vaan aikuisten luettavaksi.
Se sisältää moraalisen opetuksen siitä, että tyttöjen ei tule kuunnella
kaiken maailman setien houkutuksia, tai muutoin heidät hukka perii.
Grimmin veljesten Punahilkka on yksi yli 300 erilaisesta versiosta tästä sadusta.
Uusi tutkimus Durhamin yliopistosta kertoo,
että Punahilkkasadun alkuperä voi olla paljon vanhempi, kuin on luultu.
Kunnia ensimmäisestä versiosta ei siten kuuluisikaan Perraultille.
Folkloren ja satujen tutkija Jamie Tehrani on löytänyt maailmalta Punahilkkasadusta
34 päähaaraa ja ainakin 72 niiden muunnelmaa.
Samantapaista satua on kerrottu jo ajalta 600 eaa Kiinasta Iraniin ja Afrikasta Eurooppaan.
Kiinan versiossa suden tilalla on tiikeri. Mielenkiintoinen piirre Punahilkka-
kertomuksissa on folkloristiikan tutkija Pasi Engesin mukaan se,
että kun susi suomalaisessa sadussa tapetaan,
se eteläeurooppalaisissa versioissa yleensä vain ajetaan tiehensä.
Lähteet
http://www.tunturisusi.com/punahilkka2.htm
Telegraph: Fairy tales have ancient origin
Jyväskylän yliopisto: Lapsi ja kansansadut
*******
Tulokset julkistettiin Lahden Miniatyyri Markkinoilla 11.6.2016
Jumbo sija tuli, muttei "zero points"...
jokusen äänen sain, mutta tärkeintä onkin osallistuminen
ja että olen itse tyytyväinen tuotokseeni.
Mikähän mahtaa olla ensi vuoden aihe...
