Tuohitöitä tekemässä

Marraskuussa Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajilla 

oli ilo tarjota harrastajilleen lahtelaisen 

Marjatta Flander-Airolan eli Tuohi Muorin 

opastusta tuohitöiden saloihin.

Tässä Tuohi Muorin tuomia ihania mallitöitä.

Tuohi Muori piti ensin lyhyen keskiviikko-kerhoillan, 

jossa harjoittelimme punontatekniikkaa paperinauhoilla.

 Harjoittelua vaaditaan lisää, 

jotta pääsee Tuohi Muorin minikokoon.

Aloituksesta viimeistelyyn meni parisen tuntia.

Kurssipäivänä tehtiin ihan oikeasta tuohesta pienempää kokoa.

Ensin pieni vasu, joka oli hyvä kertaus kerhoillan oppeihin. 

Sitten kokeiltiin virsujen tekoa.
Virsuissa vasta olikin taittelemista ja päättelemistä, 
minun aivoihin ei mennyt puhe 
eikä kyllä mallista katsominenkaan :)

Ihan itte on kuitenkin tehty!
 Rianna esittelee kurssituomisiani

Kurssipäivänä valmistui paljon hienoja vasuja ja virsuja.
Sekä jokunen punottu kirjanmerkkikin.

Lahden Superviikonloppu

Syys-lokakuun vaihteessa vietimme 

kaksi tehokasta harrastuspäivää Lahdessa. 

Superviikonloppuna teimme Leea Lehelmän johdolla 

Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajien kurssipäivillä tarvikkeita puistoon.

Nämä kaikki sain tehtyä!

Lauantaina teimme puita Leean Lapista tuomista käkkyröistä.

Lehvästö revittiin superlonista, joka värjättiin akryyliväreillä.

Sitten vain liimattiin -helppoa!

Leilan, Sirkan ja minun metsä.

Rautalangastakin voi tehdä rungon.

Tämä kaipaa lisää massaa paikkakitistä tai vastaavasta,

 sitten maalaus ja lehvästö.

Iltapäivällä vielä suunniteltiin porukalla 

tulevaa Puistossa tapahtuu-projektia

Lahden Kätevä-käsityömessujen yhteyteen.

Illalla pidettiin hallituksen kokous ja suunniteltiin lisää.

Sunnuntaina aloitimme ahkerina kokeilemalla

rautatie-mallareiden vesiaineita.

Oli uunissa sulatettavia granuloita, 

kaksikomponentti ainetta ja akryligeeliä.

 

Tässä granulat uunissa.

Kaksi on lopullisia astioita, kuumuutta kestäviä  

ja pilttipurkissa sulatettiin kaadettavaksi vesiaiheeseen.

Minä kokeilin kaikkia aineita.

Isoon altaaseen maalasin pohjan ja liimasin kivet valmiiksi 

ja sitten granulat sulamaan. 

Kovettuu jähmettyessään ja voi toki sulattaa uudestaankin.

Valkoinen vanna on kaksikomponenttiaineesta, 

joka oli vaivattominta 

-kaksi ainetta samassa suhteessa sekaisin ja kaada.

Sinne upotin kiviä ja tekokukkia.

Kuivui aika nopeasti.

Kaatunut majakko ja hopeavanna ovat akryyligeelistä.

Se kuivuu hitaasti ja sillä ei tasaista saa helposti, 

mutta käy esim. roiskeeksi tai 

siiman päälle valuvaksi vedeksi 

-teen joskus suihkulähteen valmiiksi :)

Vannaan pitää vielä lisätä, mutta maljakko näyttää aika aidolta.

 Laura oli valmistellut kurssia ja tehnyt hienon altaan, 

johon kuumaa granulalientä kaadettiin.

Ruostevannaan hän laittoi akryyligeeliä, lehtiä ja roskia

-kuka lie jättänyt ulos ruostumaan...

Iltapäivällä tehtii urakalla lyhtypylväitä.

Korkki, helmi, pilli, "osa", injektioneulan osa, nappi 

ja siinä se olisi.

Tosin valaistuksen juottaminen sinne sisään

 olikin sitten haasteellisempi, 

mutta kaikkiin saatiin valot!

Hyvä me!

Kyllä tätä saalista kelpaa ihaillakin!

Tosi hauskaa oli!

Keväällä pitää kehittää jotain vastaavaa!!

Suomi 100 mineilyä

Huhtikuussa kerhoilta Lahdessa jäi väliin, 

mutta toukokuun kerhoiltaan pääsin.

Aiheena oli Suomi 100 -sinivalkoista kesää.

Teimme pieniä pöytälippuja sekä sinisiä linnunpönttöjä.

Vasemmalla upea malli pöytälipusta, 
jonka sain adventtivaihdossa Eijalta.

Omat oikealla -ne pitänee vielä lakata.

Kiva oli taas puuhata miniä :)

Minejä ja kädentaitoinspiraatioita

Vaikka ministelyt ovat olleet vähemmällä, 

niin kädentaidot ovat aina lähellä sydäntä.

Osallistuin Intarsia eli kuvioviilukurssille ihan koti kylässäni 

ja pitihän sitä tehdä miniä isompien töiden lomassa. 

Majakkataulun tein syksyllä Snadin pajassa, 

mutta venetaulun tämän kurssin välipuhteena.

Muuten olikin kädet ja niska jumissa näiden töiden jälkeen.

Kaikki tekivät aluksi samalla mallilla purjeveneen 

-kuinka erilaisia niistä tulikaan...

Upeaa kädentaitoa oli kerätty myös Keravalla Näkyväksi neulottua-näyttelyyn!

Mosaiikkia olen myös tehnyt, mutta valmista ei tahdo tulla.

Muiden valmiit työt kyllä inspiroivat!

Inspiraatiota sain myös maaliskuussa 

syntymäpäivälahjaksi perheeltäni.

Saa nähdä mitä näistä kehittyy...

Inspiroivaa kevättä kaikille!

Punahilkka -satuasetelma

Päijät-Hämeen Nukkekotiharrastajien pienoishuonekilpailun 

aihe 2016 oli SATU

eli miljöö tai tilannekohtaus jostain sadusta, 
mittakaavassa 1:12.

Minä tein työni sadusta... Arvaakos kuvasta?

 

Työstä piti löytyä jotenkin käytettynä: 

jäätelö/kahvitikku, villalankaa, kivi, nappi ja muovinen korkki 

(maito-, mehu- tms. purkin korkki). 

Lisäksi työssä piti olla yksi tai useampi hahmo. 

Mukana myös pätkä tekstiä sadusta. 

Työn maksimimitat enintään 35 x 25 x 25  cm. 

Vähintään yhdeltä sivulta avonainen. 

Aiemmin olen aloittanut toteutusta viimeistään loppiaisena,

mutta tänä vuonna ei ideoita tahtonut syntyä
(ja Verkaranta-näyttely teetti töitä). 

Päätin pysyä jossain pienessä työssä, 

enkä lähtenyt annettuihin maksimikokoihin. 

Samoin aiheen piti olla helppo!

Helpommin sanottu kuin tehty...

Selaisin taas Pinterestiä, googletin satuja 
ja kahlasin lasteni vanhat kirjat. 
Löysin Mummolasta minun/sisarusteni aikaisen 
Punahilkka-lyhennelmäsadun ja siitä sopivasti susi-kuvan.
Punahilkka siis valikoitui 
-viitasta tunnistaa sadun :)

 

Ennen pääsiäistä tein koekasauksen. 

Kuusi on ostettu FinnAimolta tuunattavaksi. 

Kori Tampereen markkinoilta Johanna Keroselta. 

Sopiva Punahilkka löytynyt aiemmin kirppikseltä (Lego Scala).

Mihin piilotin vaaditut materiaalit?

Jäätelötikuista tein aidan pätkän taka-alalle, 

muovinen korkki sai ympärilleen fimoa ja maalia -siitä tuli kanto,

 villalanka ja kangasnappi muotoutuivat jätti kärpässieneksi, 

kiviä liimasin polun varrelle.

Polun keramiikkapalat tein Taru Astikaisen kurssilla. 

Paloja ehdin tehdä kurssilla niin vähän, 

että ystävättäreni totesi niiden riittävän vain polkuun 

-polku tuli ja jäi saman verran seuraavaan polkuun :)

Pienet kärpässienet ja tatin olen saanut joulukalenterivaihdoissa.

Lisäsin saumoihin ja sinne tänne maisemointipurua

ja sprayasin lopuksi hiuslakalla koko maaston. 

Alusta on irtokarkkirasioiden kansi, vahvistettuna pahvilla

 ja vielä toisella samanmoisella kannella. 

Maaston muodoiksi laitoin pieniä styrokspalasia polun molemmin puolin, 
mutta ostamani ruohotettupaperi ei oikein taipunut
ja meinasi rikkoutua liiman ja akryylimaalin pehmitettyä mutkia.

Ostamani kuusi oli liian korkea annettuun 25 cm, 
joten pätkäisin juuresta liiat pois 
ja niistä oksista tein rautalankojen välissä kiertämällä 
nuo kaksi pientä kitukuusta 
-jäi vielä seuraaviinkin kuusiin materiaalia.
  

Tässä maisemointi odottaa jo Punahilkkaa...

Viittansa Punahilkka sai tyttäreni vanhan Niisku-neiti t-paidan hihasta.

Juuri sopivasti rimpsuinen reuna.

Lego Scala nuket pysyvät seisoma-asennossa, 

mutta joku tuki piti saada.

Käytin siis Erja Helanderin ideaa viime vuoden Suvijuhlista 

eli laitoin rautalangan yhden jalkapöydän ympäri, 

tökkäsin kengän ja pohjan läpi. 

Lisäsin myös toiseen kenkään rautalangan pätkän 

= naamioin ne kengän solkinauhoiksi.

 

Tässä kuivatellaan korin liimausta käteen, 

jonka vahvistin vielä rautalangalla kahvan ja ranteen ympärille

 = rannekorulla helmineen. 

Tässä näkee "nilkkaremmit" ja "rannekorun"

Valmiiksi tuli :)

Taas juuri viime metreillä...

Tässä esittelytekstini:

“Eräänä päivänä hänen äitinsä antoi hänelle herkkuja täynnä olevan korin 

käsivarrelle vietäväksi isoäidille, joka oli sairaana. 

Punahilkka lähti iloisena matkaan lainkaan aavistamatta, 

että suuri, paha susi vaani häntä.”

Charles Perrault (1628 ­ 1703) on se sadunkertoja, 

jonka on sanottu kirjoittaneen ensimmäisen version Punahilkasta. 

Perraultin Punahilkkaa ei ole tarkoitettu vain lasten, vaan aikuisten luettavaksi. 

Se sisältää moraalisen opetuksen siitä, että tyttöjen ei tule kuunnella 

kaiken maailman setien houkutuksia, tai muutoin heidät hukka perii. 

Grimmin veljesten Punahilkka on yksi yli 300 erilaisesta versiosta tästä sadusta.

Uusi tutkimus Durhamin yliopistosta kertoo, 

että Punahilkka­sadun alkuperä voi olla paljon vanhempi, kuin on luultu. 

Kunnia ensimmäisestä versiosta ei siten kuuluisikaan Perraultille. 

Folkloren ja satujen tutkija Jamie Tehrani on löytänyt maailmalta Punahilkka­sadusta 

34 päähaaraa ja ainakin 72 niiden muunnelmaa. 

Samantapaista satua on kerrottu jo ajalta 600 eaa ­ Kiinasta Iraniin ja Afrikasta Eurooppaan. 

Kiinan versiossa suden tilalla on tiikeri. Mielenkiintoinen piirre Punahilkka-
kertomuksissa on folkloristiikan tutkija Pasi Engesin mukaan se, 

että kun susi suomalaisessa sadussa tapetaan, 

se etelä­eurooppalaisissa versioissa yleensä vain ajetaan tiehensä.

Lähteet
http://www.tunturisusi.com/punahilkka2.htm
Telegraph: Fairy tales have ancient origin
Jyväskylän yliopisto: Lapsi ja kansansadut
*******
Tulokset julkistettiin Lahden Miniatyyri Markkinoilla 11.6.2016
Jumbo sija tuli, muttei "zero points"...
jokusen äänen sain, mutta tärkeintä onkin osallistuminen
ja että olen itse tyytyväinen tuotokseeni.

Mikähän mahtaa olla ensi vuoden aihe...

 

Olohuoneen valloitus...

Sisarentytär Taru tuli asuntopulassaan Rauhan luokse majailemaan. 

Opinnot alkavat ihan tässä lähellä ja Rauha-täti lupautui auttamaan.

Ensin Taru valloitti WC:n ja nyt on valloitettu myös olohuone...

Sohvasta pedattiin Tarulle sänky 


ja sohvapöydälle kerääntyi nopeasti Tarun tavaroita.

Taru, tule keräämään tavaroitasi!

Rauha Lempeä ei ole kertonut taustojaan, 
mutta huomaa hänen matkailleen Afrikassa 
-varmaan edesmenneen miehensä kanssa.

Iso taulu on servettikuva kehystettynä, 
helmi-norsu ja helmikana ovat ihan aitoja Etelä-Afrikan tuliaisia.

Pienemmät naamiot valokuvista ja balsasta väsättyjä.

Rauha-täti muistuttaa mummoani, 
joka asui pitkään Etelä-Afrikassa. 

Hänen kotonaan oli myöskin vastaavia tavaroita 
ja löytyy niitä meiltä vieläkin :)

Punainen kattolamppu ja pöytälamppu oli kotonani 
sekä vieläkin vanhemmillani oleva valkoinen sohvapöytä, 
joka aikoinaan keltaisena loisti...

Tässä sisarusteni kuvassa pöytälamppu ja pöydän kulmaa

Äitini, Mummo, minä ja siskoni sekä Mamma

Kirjahyllyn Rauhalle tuunasin Villa Hensvikin vanhasta hyllystä. 

Käytännössä aika uusiksi meni... 

Lisäsin ja vaihdoin balsa- eli hyllylevyjä. 

Ohuesta balsasta ja tikuista tein myös ovet ja laatikot -eivät aukea :)
Oven nupit haaraniittejä.

Norsutaulu piirongin vieressä on kirjanmerkistä leikattu.

Tämä Rauhan puoli pysyy siistinä :)

Niin saatiin olohuonekin valmiiksi.